Header

Raaka-aineet

Polyuretaanielastomeerien valmistuksessa käytetyt raaka-aineet voidaan jakaa neljään eri pääryhmään:

  • isosyanaatit
  • polyolit eli korkean moolimassan glykolit
  • verkkouttajat eli ketjunjatkajat
  • lisäaineet

Isosyanaatit ovat yleensä di-isosyanaatteja ja seoksia eriarvoisista di-isosyanaateista. Laajimmin käytetyt di-isosyanaatit ovat MDI (difenyylimetaanidi-isosyanaatti), TDI (tolueenidi-isosyanaatti) ja NDI (naftyleenidi-isosyanaatti). Di-isosyaanatit tulevat usein valmistavalle yritykselle valmiina esipolymeeriseoksena. Esipolymeerissä on di-isosyanaatti ja polyoli sekoitettu valmiiksi keskenään.

Käytetyimmät pitkäketjuiset polyolit ovat ns. polyesteri- (polyadipaatti) tai polyeetteripolyoleja (mm. PTMEG). Polyolit ovat pitkäketjuisia hiilivetyketjuja, jotka omaavat hydroksyyliryhmät yleensä ketjun päässä. Lisäksi polyoliketjussa on ominainen eetteri- tai esteriryhmä joka vaikuttaa paljon muodostuvan uretaanin ominaisuuksiin. Yleisimmin käytetyt polyolit ovat difunktionaalisia polyoleja, mutta myös kolme- ja nelitoimisia on olemassa.

Ketjunjatkajat ovat yleensä amiineja tai lyhytketjuisia alkoholeja. Nämä ovat yleensä kaksitoimisia ja joskus kolmitoimisia.

Lisäaineita käytetään moniin tarkoituksiin, joista tässä muutama:

  • hydrolyysin keston parantaminen
  • mikrobien siedon parantaminen
  • värit
  • pehmentimet
  • kitkakertoimen modifiointi

Lisäaineiden käyttöä tutkitaan edelleen. Usein lisäaineilla saattaa olla myös negatiivisia sivuvaikutuksia, joten niitä käytetään normaalisti pienissä pitoisuuksissa. Lisäksi käytetään täyteaineita, jotka ovat reaktio-olosuhteissa inerttejä.

« Takaisin